On tärkeää ymmärtää villieläimen, kesytetyn eläimen ja ihmiseen tottuneen eläimen väliset erot, etenkin jos viettää paljon aikaa eläinten parissa. Seuraavaksi käydään läpi keskeisimpiä eroja, jotka erottavat nämä kolme eläinryhmää toisistaan.
Villieläimet
Villieläimiä voisi kuvailla eläimiksi, jotka elävät täysin luonnollisessa tilassaan ja luonnollisessa ympäristössään siten, ettei niitä yleensä ole kesytetty millään tavalla. Villieläin kykenee elämään omassa luontaisessa ympäristössään täysin itsenäistä elämää ilman riippuvuutta ihmisiin. Esimerkkejä tällaisista eläimistä ovat ketut, karhut, tarhakäärmeet ja haisunäädät.
Kesytetyt eläimet
Kesyttämisellä tarkoitetaan sitä, että jokin eläin pyritään saamaan ihmisen hallintaan ja joskus jopa koulutettua ihmisen haluamalla tavalla. Kesytetty eläin on sellainen, joka on elänyt ihmisten parissa jo pitkään, joskus jopa tuhansia vuosia. Kesytetty eläin ei välttämättä pärjää itsekseen luonnossa, vaan vaatii ihmisen apua. Tämä kuitenkin riippuu täysin siitä, millaisessa ympäristössä kyseinen eläin on kasvanut. Esimerkkejä kesytetyistä eläimistä ovat muun muassa porsas, lehmä, koira sekä kalkkuna.
Ihmiseen tottuneet eläimet
Toisinaan villieläimiä saatetaan ottaa huostaan esimerkiksi silloin jos ne ovat loukkaantuneet tai jos ne ovat erittäin nuoria. Usein ihmiselle muodostuu tällöin villieläimen silmissä jonkinlainen emohahmo. Ihmisiin tottunut villieläin ei missään nimessä ole kuitenkaan kotieläin, vaan villieläin lopun elämäänsä. Esimerkkejä tästä ovat orava, siili tai pesukarhu, joita saatetaan joskus kasvattaa ihmisten parissa.