Aasiangepardi on upea, uhanalainen kissaeläin, jota tavataan nykyään ainoastaan Iranissa ja Iranissakin vain tiettyjen maakuntien tietyissä osissa. Aiemmin sitä tavattiin huomattavasti laajemmalla alueella Intian niemimaalta Lähi-itään, mutta nykyään lajin levinneisyysalue on supistunut huomattavasti ja laji luokitellaan valitettavasti äärimmäisen uhanalaiseksi. Laji on jo ehtinyt hävitä useista maista, kuten Uzbekistanista, Syyriasta, Saudi-Arabiasta, Pakistanista, Kuwaitista, Jordaniasta, Irakista ja Intiasta, ja joidenkin arvioiden mukaan aasiangepardikantaan arvioidaan kuuluvan enää noin 50 aasiangepardiyksilöä. Metsästys sekä lajin elinympäristöjen katoaminen ovat pääasialliset syyt siihen, että lajista on tullut äärimmäisen uhanalainen laji. Aasiangepardeja on tapettu esimerkiksi kotieläinten vuoksi paimentolaisten toimesta. Niitä on kuollut myös liikenneonnettomuuksissa.
Miltä aasiagepardi näyttää?
Kooltaan aasiangepardi on melko pieni, kun sitä verrataan muihin gepardeihin. Uros on pituudeltaan 100 – 182 senttimetriä ja painaa 25 – 38 kiloa. Naaraat ovat 160 – 189 senttiä pitkiä ja painavat 23 – 35 kiloa. Molempien säkäkorkeus vaihtelee 51 senttimetristä 87 senttimetriin. Turkki on pidempi, vaaleampi ja paksumpi kuin muilla alalajeilla. Lisäksi lajilla on erilainen turkki kesällä ja talvella – sen kesäturkki on tiheämpi ja pidempi kuin talviturkki. Väriltään turkki on punertavan- tai vaaleankeltainen ja siinä on pienikokoisia tummia täpliä.
Aasiangepardin luonne
Aasiangepardi on petoeläin, mutta tästä huolimatta se on luonteeltaan erittäin arka. Pennut kasvatetaan yhdessä muiden lajitovereiden kanssa, mutta muuten aasiangepardi elää ja liikkuu yksin. Lajille on tyypillistä liikkua erittäin laajoilla alueilla, jopa 5 000 neliökilometrin alueella. Liikkeellä ollessaan eläin jättää jälkeensä raapimisjälkiä sekä hajumerkkejä.
Suuri osa lajin saaliselämistä on kooltaan keskikokoa, minkä lisäksi monet sen saaliseläimistä on kaviokyntisiä. Laji saalistaa esimerkiksi persiangaselleja, kuhertajagaselleja, villivuohia sekä villilampaita, mutta niiden ruokalistalta voi löytyä myös erilaisia jyrsijöitä. Myös erilaisia kotieläimiä, kuten kesyvuohia ja -lampaita sekä kameleita, on vaarassa joutua niiden saaliiksi. Saalistaessaan aasiangepardi hyödyntää erityisesti näköaistiaan ja se saalistaa yleensä etupäässä päivällä.
Aasiangepardin lisääntymiskausi on etupäässä tammi-helmikuussa, mutta se voi lisääntyä myös kaikkina vuodenaikoina, ympäri vuoden. Lajin tiineysaika on 90 päivää. Yleensä pennut syntyvät maalis-huhtikuussa ja pentueessa on 1 – 4 pentua. Tarhaolosuhteissa eläneiden yksilöiden elinikä on ollut jopa 15 vuotta.